AC vs DC Hipot-testaus: Milloin käyttää ja miksi sillä on merkitystä

Valinta AC- ja DC-hipottestauksen välillä ei ole vain valintaruutu testilomakkeessa -, vaan se määrittää suoraan, huomaatko vian vai tuuditko väärään turvallisuuden tunteeseen. Näin soitat oikean puhelun.

AC hipot -testaus käyttää sinimuotoista jännitettä linjataajuudella, tyypillisesti 50 tai 60 Hz, ja rasittaa eristystä molemmista napaisuuksista joka syklissä. Se on tärkein etu: se toistaa eristeen todellisen käyttäytymisen käytön aikana. UL-, IEC- ja CSA-standardit tyypillisesti edellyttävät AC hipot -testiä kaikille tuotteille, jotka toimivat verkkovirtalähteellä - laitteilla, kytkinlaitteilla, muuntajilla, teollisuuden ohjauspaneeleilla -. Huono puoli on kapasitiivinen latausvirta. Jokainen AC hipot -testi tuottaa jatkuvan loisvirtakomponentin, joka virtaa eristeen luonnollisen kapasitanssin läpi, ja korkean{8}}kapasitanssin laitteissa - pitkät suojatut kaapelit, suuret moottorin käämit, suurilla EMI-suodattimilla varustetuissa virtalähteissä - tämä virta voi ylittää resistiivisen vuodon lukeman ja jopa ylittää testaajan tehon.

Siellä DC hipot -testaus astuu sisään. DC-testi käyttää tasaista jännitettä yhteen suuntaan. DUT:n kapasitanssin latautuessa tapahtuu alkulatauspiikki, mutta kun se tasaantuu muutaman sekunnin kuluttua, ainoa jäljellä oleva virta on resistiivinen vuoto eristyksen läpi. Mittaus on puhtaampi ja itse testeri voi olla pienempi ja kevyempi, koska sen ei tarvitse syöttää jatkuvaa loistehoa. DC hipot on kaapeleiden, korkeajännitteisten DC-laitteiden ja kaikissa tilanteissa, joissa siirrettävyys on tärkeää, kenttätestaukseen. Mutta siinä on saalis: DC-jännite rasittaa eristystä vain yhdessä polariteetissa ja voi aiheuttaa tilavarauksen kertymistä puristettujen eristeiden, kuten XLPE -, sisälle, minkä vuoksi IEEE 400 nimenomaisesti suosittelee, ettei nykyaikaisten polymeeri-eristettyjen virtakaapeleiden tasavirtatestausta suorita.